Kuvaamassa karhuja Martinselkosella, 1. päivä

Martinselkosen Eräkeskus on ehkä tunnetuin karhukuvausta järjestävä taho Suomessa. Toiminta on alunperin alkanut 1996 ammattikuvaajien tarpeesta, mutta nyt kävijösitä 80% on ulkomaisia - oletettavasti lähinnä turisteja ja amatöörikuvaajia. Karhun tai paremminkin karhujen näkeminen on melko varmalla pohjalla - 7 vuoteen ei ole käynyt no-showta, eli että kuvauskojussa olisi yövytty turhaan. Alueella pyörinee noin 30 karhua, jotka ovat oppineet käymään kuvattavana, ruokinnan takia tietysti. Kuitenkaan muutoin alueella ei ole juuri riskiä tai mahdollisuutta karhua kohdata - paikkakunnalta syntyisin oleva ensimmäisen yön eräoppaamme kertoi ettei ole nähnyt karhua kuvaustilanteen ulkopuolella kuin kaksi kertaa elämässään - nekin molemmat autosta ja etäisyyden päästä. Karhu ei välitä meitä ihmisiä tavata. Kuten tunnettua, riskitilanteet ovat emo pentujensa kanssa ja haavoittunut karhu. Jos kohtaat puuhun kiivenneitä karhunperntuja, niitä ei sovi jäädä ihastelemaan vain poistua paikalta heti samaa tietä kuin on tullutkin.

Kun luontokuvausryhmämme tuli pääkojuille puoliviiden maissa illalla, olivat ensimmäiset karhut jo odottamassa - olimme nimittäin myöhässä ja karhut ovat tarkkoja ruoka-ajoistaan. Meidät hätistettiin nopeasti kojuihin - lähinnä kai siksi, etteivät karhut tottuisi näkemään ihmisiä. Kun porukka oli päässyt kojuihin, karhut näkevät vain kamertan linssejä sojottamassa kojun seinästä mutta tietysti myös kuulevat ja haistavat meidät.



Ensimmäinen kuva on paikan entisestä kuninkaasta, joka on nimetty Bodariksi. Hänellä on ikää kunnioitettavat noin 40 vuotta, mutta valta-asemansa hän on jo luovuttanut nuoremmilleen, joita väisti auliisti.



Kuvaaminen perustuu tietysti ruokintaan, eli pääkuvauspaikalla lohen perkuujätteeseen ja koiranruokaan, muualla vain koiranruokaan. Melkoinen kasa lohta on aamuun mennessä putsattu pois. Myös emokarhut pentuineen tulevat paikalle, mutta ovat melko varovaisesti reunoilla, jotteivat urokset pääse pentujen kimppuun. Vaaran uhatessa pennut ovat välittömästi puussa. Tässä neljän pentueessa kaksi on vielä puussa - vaara on jo ohi.



Karhuja näkyi -pennut mukaanlukien - parhaimmillaan 12 yhtä aikaa, ja eri yksilöitä kävi varmaan 20, joista osan oppaamme tunnisti nimeltä. Tässä olen yrittänyt saada luonnollisen näköisen kuvan karhusta metsässä. Itse ruokinta-aluehan on aika kulunut, joten siellä on pyrittävä tiukempiin rajauksiin.



Lohi tuo paikalle myös lokkeja, korppeja, merikotkia ja haarahaukan. Olipa paikalla pari käpytikkaakin ottamassa eväistä osansa. Merikotkat kyttäsivät puissa lähinnä lokkeja, joiden kimpuun ne hyökkäsivät, ja kävivät sitten hakemassa niiden pudottamat lohen palat menemättä itse päähaaskalle. Lentokuvani olivat kaikki epätarkkoja, mutta tässä vaikutelma mielestäni jo melko taiteellinen.



Uroskarhujen on tietysti uhottava ja näytettävä kuka on pomo. Välienselvittelyjä, joissa karjunta oli komeaa, oli yön aikana kaksi, mutta varsinaista tappelua emme nähneet. Sellainen oli kuulemma seuraavana ollut yönä.

Lisää kuvia samalta retkeltä.