perjantaina, huhtikuuta 30, 2010

Istanbul (day 4): Eyüp

Neljännen Istanbul päivämme teemana oli tutustuminen Kultaiseen Sarveen ja erityisesti sen päässä olevaan Eyüp'iin. Otimme yksityisen veneen Galata-sillan kupeesta ja maksoimme 70 liiraa kyydistä Eyüpiin, mikä oli luultavasti kiskurihinta, mutta kuitenkin 9:lle hengelle jaettuna kohtuullinen. Perinteisiä veneitä riitti taas kuvattavaksi. 
Fenerin ja Balatin alueet Kultaisen Sarven Sultanahmetin puoleisella rannalla olivat Ottomaani-aikana kreikkalaisten, armenialaisten, juutalaisten ja muiden vähemmistöjen asuttamaa aluetta. Nyt esim. kreikkalaisia on koko Istanbulissa vain noin 2000. Kuitenkin koko kreikkalais-katolisen kirkon keulakuvana toimiva Konstantinopolin Patriarkka on valittava nimenomaan Istanbulin kreikkalaisten joukosta. Siis jos syntyy kreikkalaiseksi Istanbulissa todennäköisyys joutua koko kirkkokunnan johtajaksi on ihan kohtalainen. Kuvassa punatiilinen rakennus on Fenerin Kreikkalais-katolinen lukio. Wikipedian mukaan koulussa on 12 oppilasta, joten ei ainakaan ole ahdasta.

Rannassa on ns Bulgarialainen rautakirkko. Kirkon osat on valettu Wienissä ja uitettu - siis 500 t valurautaa - Tonavaa ja Mustaa merta pitkin Istanbuliin. Kirkko on pystytetty v 1898. Kirkon tarpeellisuus liittyy 1800-luvun nationalismiin: Istanbulin bulgarialaiset eivät enää halunneet rukoilla kreikkalaisten kirkossa - vaikka ovat kreikkalais-katolisia - vaan halusivat oman kirkkonsa, joka oli alunperin puinen ja valmistui 1849. Nähtävästi siirrettävät valurautakirkotkaan eivät siihen aikaan olleet poikkeuksellisia, mm M. Eiffelin yksi business oli suunnitella rautakirkkoja eri puolille maailmaa.

Myös Eyüpin rannassa on veneitä. Taustalla näkyy Eyüpin hautausmaata, jonka yläpuolella on ranskalaisen runoilijan Pierre Lotin mukaan nimetty kahvila. Kuulemma kahvila oli myös Mika Waltarin mielipaikkoja Istanbulissa. Nykyään ylös pääsee köysihissillä, mutta elämyksenä kävely hautausmaan läpi on suositeltavampaa - jos ei ylös, niin ainakin alas. 



Perjantai-rukous sekä vastarannan että Eyüpin moskeijasta säesti kävelyämme hautausmaan läpi alas ja moskeijalle saapuessamme ruokoushetki oli täydessä käynnissä. Kaikki eivät mahdu moskeijan sisään, joten koko aukeama moskeijan edessä on täynnä rukoilijoita. 

Eyüpin moskeija on todella kaunis ja valoisa. Tänne tullaan oikeasti rukoilemaan ja pyhiinvaellukselle, mutta kamerakin on ahkerassa käytössä. Aika yleinen näytti olevan käytäntö, että ensin rukoillaan ja sitten otetaan kamerakännykällä muutama kuva. 

Eyüpistä siirryimme vuorolaivalla takaisin ja jäimme pois Fenerissä tutustuaksemme  tähän vanhaan kaupunginosaan. Lähdimme suunnistamaan ilman karttaa kohti Süleimanijen moskeijaa. Fenerin kadut olivatkin melko eksoottisia ja pienet tytöt ja pojat harjoittelivat ahkerasti englantiaan kysellen meidän nimiä. 

Süleimanijekin lopulta löytyi, mutta oli remontin takia kiinni. 



Lisää kuvia / More photos from Eyüp and Fener, Istanbul at my Smugmug



Ei kommentteja: